Tein aiheesta myös Avara mieli podcast jakson ja sen voit kuunnelle täältä. Tässä blogissa aion käsitellä vaikeaa äiti suhdettani silti hieman eri näkökulmasta kuin podcastissä, ihan vaan jotta tiedät, että nämä eivät ole kopiot toisistaan. Podcastissä Human Design on tietyllä tapaa ehkä myös isommassa roolissa.
Kun kysyin instagramissa kiinnostaako ketään kuulla mun vaikeasta äiti suhteesta, jota peilaan omaan ja äitini Human Design kehokarttaan, yllätyin kiinnostuksen määrästä ja myös viestien määrästä, liittyen yli päänsä vaikeaan äitisuhteeseen.
Kukaan ei oikein puhu niistä vaikeista tai huonoista äiti- ja isäsuhteista - aihe on selvästi tabu, eikä siihen ole ihan helppo löytää vertaistukeakaan. Olisikin hienoa, jos olisi olemassa jokin “Paskat vanhemmat Ry”, mutta eipä ole.
Saako vaikeasta äitisuhteesta puhua, jos ei saanut edes turpaan?
Itselle tuntuu välillä aika vaikealle puhua omasta suhteesta äitiin, koska äiti ei ollut eikä ole väkivaltainen, alkoholisti tai ainakaan kovin radikaalisti mielenterveys ongelmainen. Mulla oli lapsena ruokaa, vaatteet, turvallinen koti (?), vanhemmat jotka rakastaa mua ja molemmat vanhemmat yhdessä kunnes kuolema ja/tai hoivakoti heidät erottaa. Mullahan on ollut kaikki hyvin! Ei pahalla, mutta se ei riitä.
Meillä kotona ei puhuttu tunteista, eikä niitä näytetty kuin nauramalla tai raivoamalla (vihan kautta). Jos tein jotain mistä tuli rangaista, sain remmistä jaloille tai tukistuksen ja sitten asia oli käsitelty. Ei muuta. Koskaan ei keskusteltu esim. että mitä tapahtui? Miksi? Miten jatkossa? Miten meni omasta mielestä? jne. En edes muista millaisista asioista sain remmiä (isältä) tai tukistuksia (äidiltä).
Tajusin tuossa juuri sanoneeni, että en kasvanut väkivaltaisessa perheessä…sainhan ruumiillista kuritusta VAIN syystä, MITÄ VITTUA?!?! Mutta tämä oli mulle normaalia ja vieläkin kannan mukana rippeitä mm. rankaisevuuden tunnelukosta ja paljon muusta, tästä johtuen.
Ei ikinä, EI KOSKAAN ole ok kurittaa lasta, siitä seuraa vain traumaa ja ongelmia jatkossa. Keskustelun ja tunnetaitojen voimaa ei osata arvostaa tai nähdä tarpeeksi - vaikka se olisi avain onneen.
“Et ole vastuussa omien vanhempiesi onnellisuudesta”
Joskus luulin, että äiti tietää kaiken ja miksipä en olisi niin luullut. Äiti kertoi mikä on oikein ja väärin, syntiä ja miten päästään taivaaseen koska kuka nyt täällä maapallolla haluaa elää koska tämä on vaarallinen ja paha paikka täynnä pahoja ihmisiä, paitsi jos he uskovat Jumalaan. No, sisimmässäni näin maailman hieman eri tavalla kuin äiti ja nyt nään sen erittäin kirkkaasti, mutta kannan mukanani minuun asetettuja pelkoja ja epäilyksiä lapsuudesta. Samalla äidin paasaamisen tai julistamisen kuuntelu oli ja on ainut yhteyteni häneen.
Hyvin, hyvin harvoin äiti kysyy mitä mulle kuuluu ja silloinkin kaikki kääntyy häneen tai maailman pahuuteen. Ehdin tässä yli 20 vuotta toivoa, että äiti olisi valmis näkemään maailmaa myös minun silmin, mutta tiedän sen mahdottomaksi. Luovuin siitä toivosta n. pari vuotta sitten oman mielenterveyteni takia.
Ja eräänä päivänä voivottelin äidin elämää eräälle hyvälle ystävälle ja hän sanoi mulle jotain todella tärkeää: “Sä et ole vastuussa sun äidin onnellisuudesta, se on itse luonut sen elämän mitä sillä on”.
Se pysäytti mut täysin, päästämään irti oman energiani tuhlaamisesta. Koska sitä tosiaan makaa niinkuin petaa ja mä olen antanut äidille kädenojennuksia melkein koko elämäni. Mahdollisuuksia tarttua kipeisiin asioihin ja käsitellä ne tai edes yrittää ymmärtää muita.
Human Designin silmin
Muutama sana myös mun ja äidin erilaisuudesta sekä ymmärryksestä mitä Human Design on antanut.
Mä olen Manifesting Generaattori ja äiti on Projektori - tästä puhun podcast jaksossa paljonkin, joten en sitä nyt tähän avaa. Isoimmat erot kuitenkin piilee meidän välillä energiatyypin eli auran lisäksi keskuksissa ja määritelmässä (definition).
Äidillä on aktiivinen (värillinen) pää- ja mielikeskus ja mulla avoin (valkoinen). Aktiivinen yläkerta voi huonovointisimmillaan olla täysin joustamaton näkemään muita kuin oman näkökulmansa, ihan sama mitä avoin sille tarjoaisi. Tämän tiedostaminen sekä hyväksyminen on myös auttanut itseä tosi paljon päästämään irti jostain mitä ei voi saavuttaa tai muuttaa, koska jos aktiivinen keskus ei ole itse avoin oppimaan tai laajentamaan omaa näkökulmaa, se on kuin seinälle puhuisi.
Määritelmän osalta, äiti on Single definition ja minä Split. Laittamalla oman ja äidin kartat päällekin, eli yhdistämällä ne, niinkuin ne yhdistyvät silloin kun tapaamme tai olemme yhteydessä, tajusin jotain ihan uutta. (Avasin sitä enemmän podcast jakson loppu puolella). Äiti on aika tyytyväinen luonnostaan itsekseen, kun taas minä tarvitsen toista ihmistä yhdistämään aktiivisten keskusteni Split:n, eli energia katkoksen keskusten välillä. Äidilläni on monta reittiä yhdistää ne ja saada mut tuntemaan itseni kokonaiseksi, mutta hän ei tavallaan tarvitse multa mitään, muuta kuin mun aktiivisen intuitiokeskuksen (joka hänellä avoin), kokeakseen olonsa turvalliseksi.
Joka tapauksessa näistä Human Design oivalluksista enemmän tämän viikon Avara mieli podcastin jaksossa “48. Vaikea äitisuhde | Human Design suomeksi”. Voit kuunnella jakson mm. Spotify, Apple Podcast tai Google Podcast.
Jos haluat ymmärtää itseäsi ja/tai läheistäsi tai teidän dynamiikkaa löydät mun palvelut täältä. Esimerkiksi itsellesi: Oma voima äänite + Zoom puhelu jälkikäteen tai Deep dive 3x 60min sukellus syvemmälle tai Sinä & Hän 90min session sun ja sun läheisen kartasta.